|
| TILKKUTUuNAREITTEN -näyttely 7.12.-23.12. Oriveden kirjastossa |
07.11.2009 |
Näyttelyajatus lähti Puzzlesta, jonka mallia kilvan huusimme huutonetistä. Puzzle aiheena herätti monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Osa pohti työn vaikeutta. Samaa työtekniikkaa on käytetty aikaisemminkin kuutioiden kohdalla, mutta Puzzle vain näyttää monimutkaisemmalta. Värien kanssa on oltava huomattavasti tarkempi. Valo ja varjo luovat kolmiulotteisen vaikutelman.
Hyvin nopeasti teemamme muuttuikin otsikoksi: LEIKITTELYÄ VÄREILLÄ, MUODOILLA ja MATERIAALEILLA. Näyttelyssä on esillä töitä eri värein ja tikkaustavoin toteutettuina. Sattumakin on puuttunut peliin, kun kaksi tekijää ovat toisistaan tietämättä käyttäneet töissään aivan samanlaista tikkauskuvioita: "Jostain kirjasta minä sen otin", muistavat kumpikin. Kuutioilla on myös leikitelty taitavasti ja materiaalien joukosta löytyy muutakin kuin sitä perinteistä tilkkutyön puuvillaa. Sommittelussa on käytetty taiteilijoiden käyttämiä perusniksejä: "Ei aivan keskelle." Kesän aurinkovärjäyksen tuloksia saamme ihailla kauniissa lehtipeitossa. Vanhat lakanat ovat saaneet uuden muodon ja kuosin!
Ajatuksia ja ideoita on etsitty myös kirjoista, lehdistä ja internetistä. Kranssi sai alkunsa pienestä, ystävän antamasta kävystä, joka löytyi kirpputorilta. Alkuperäisestä mallista on muistona enää kiinnityksessä käytetyt neulat. Muu on syntynyt ja muotoutunut ympärille yön hiljaisina hetkinä.
TILKKUTUuNAREISSA on moni etenemässä kyselevällä mielellä luovuuden suuntaan. Haluaisi tehdä jotain ihan omaa. Luovuus on hyvin henkilökohtainen asia. Jokainen meistä on luova, mutta miten sen tuo esiin onkin jo eri juttu. Avaimet siihen on löydettävä aivan itse. Picassokin on todennut: "Jokainen lapsi on taiteilija, ongelma onkin pysyä taiteilijana aikuiseksi vartuttaessa."
Luovuutta on vaikea opettaa. Jos mietin luovuutta omalla kohdallani, niin parhaimmat ideat tulevat itselleni silloin, kun olen henkisesti kaikkein tyhjimmilläni. On aikaa pysähtyä tai on pakko pysähtyä. Luovan minäni löydän herkimmin yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa. Katselemalla muiden töitä oppii tekniikoita ja saa hyviä vinkkejä. Suurena vaarana kuitenkin on se, että luovuuden nimissä kopioi jotain jo olemassa olevaa.
Näyttelyssä on esillä Outi Herralan, Tuula Hämäläisen, Riitta Laaksosen, Elmi Salmisen, Marja-Leena Stenvikin ja Aino Yli-Pohjan sekä allekirjoittaneen töitä. Taitavasti toteutettuja töitä jokaisella! Tekijät tuovat jo avoimemmin esiin töittensä vinkkilähteetkin, niin kuin hyviin tapoihin kuuluu. Onko mitään uutta enää aurinkon alla? Tätä näyttelyä katsoessa tulee väkisin mieleen, että TILKKUTUuNAREILTA löytyy jatkossakin paljon mielenkiintoista katsottavaa.
Iloisia katseluhetkiä kaikkien tekijöiden puolesta toivotellen
Pirjo Auvinen
|
|
|
